Valtiovarainministeriön budjettiesitys vuodelle 2011 ei lupaa
hyvää pieni- ja keskituloisille, vaikka valtiovarainministeri Jyrki Katainen
yrittää päinvastaista vakuutella.
Kulutusverojen nostaminen tulee kohtelemaan pienituloisia
suhteellisesti ankarammin kuin suurituloisia. Lisäksi hallitus leikkaa kuntien
valtionosuuksia korotuksia vastaavalla summalla niin, ettei palveluita
korotusten seurauksena todellisuudessa paranneta, vaan kokonaisuus huomioon
ottaen niitä sen sijaan heikennetään.
Minun ymmärrykseni mukaan veropolitiikka pitää
olla oikeudenmukaista. Kulutusverot kuitenkin kohtelevat kaikkia henkilöitä
tulotasoon katsomatta samalla tavalla. Pienituloiset kuluttavat suuremman osan
käytettävissä olevista tuloistaan kuin suurituloiset. Pieni-ja keskituloisten
tilipussin sisältöä tyhjennetään verottajan kautta mm. kreikkalaisille.
Valtiovarainministeriön esitys ei tältä osin ole oikeudenmukaista.
Verot tulee suunnata maksukyvyn mukaan! Kataisen budjettiesitys
jättää veronmaksukyvyn kokonaan huomiotta. Ollaan menossa kohti
tasaverojärjestelmää! Se on epäoikeudenmukaista veropolitiikkaa!
Verotuksen oikeudenmukaisuutta valtiovarainministeriö olisi
voinut edistää esimerkiksi kiristämällä pääomaverotusta, mutta siihen ei näytä
olevan halukkuutta.
Onko oikein, että palkansaaja maksaa palkastaan korkeampaa
veroa kuin yrittäjä, joka voi saada suuren osan ansioistaan pääomatulona? Ei
ole, vastaan yrittäjänä! Koska suuryritysten omistajat keräävät yleensä suuren
osan ansioistaan pääomatulona, eivät PK-yrittäjät!.
Ikävä kyllä, valtiovarainministerin tekemä budjettiesitys
asettaa pienituloiset hyvin ahtaalle.
Elämä tulee olemaan kallista
Suomessa! Leipäjonot kasvavat ja köyhyysrajan alapuolella tulee elämään entistä
enemmän ihmisiä. Pahoinvointi lisääntyy kansan keskuudessa!
Tällaista epäoikeudenmukaista verokohtelua eivät kansalaiset
hyväksy! En minäkään! Sinä päätät äänestämällä oikeudenmukaisuuden puolesta tulevissa eduskuntavaaleissa!
Eläkkeellä
oleva hovioikeuden presidentti ja EOK:n kunniajäsen Erkki Rintala on esittänyt
merkittävän puheenvuoron oikeusturvan tilasta tuoreessa kirjoituksessaan (HS
6.8.2010).
Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on toistuvasti tuominnut Suomen maksamaan
kansalaisilleen hyvityssakkoja oikeudenkäyttövirheistä. Virheet ja niistä saadut
tuomiot lisääntyvät huolestuttavasti Rintalan mukaan. Suurimpia kärsijöitä ovat
Rintalan mukaan kuitenkin ihmiset, joiden oikeutta on loukattu. Loukkauksella
voi olla vakavia henkisiä tai aineellisia vaikutuksia koko
loppuelämään.
Erkki Rintala on esittänyt jälleen kerran
merkittävän oikeusturvapoliittisen puheenvuoron. Kyse on kuitenkin
Euroopan
ihmisoikeustuomisoikeustuomioistuimen ratkaisujen osalta vain oikeusloukkausten
jäävuoren huipusta.
Moni
ei kykene tai jaksa viedä asiaansa ylimpiin kotimaisiin tuomioistuimiin asti,
mikä on yleensä edellytys asian viemiselle EIT:hen. EIT:n resurssit ovat liian
heikot asioiden selvittämiseen, kun ihmisoikeusloukkaus perustuu vähänkään
monimutkaisempaan tapahtumaketjuun.
Huolestuttavinta
on se, että moni ei uskalla tuoda esille kokemiaan oikeusloukkauksia pelätessään
viranomaisten sekä näiden kanssa liittoutuneiden asianajajien kostoa. Pelko on
oikeutettua. Tuoreessa EIT:n ratkaisussa todettiin, että EOK:n yhden
perustajajäsenen Liisa Mariaporin ihmisoikeuksia oli loukattu, kun hänet
tuomittiin nyttemmin syyttäjälaitoksen huipulle kiivenneen syyttäjän
arvostelusta kymmenien tuhansien eurojen
maksamisekseen.
Oikeaakin
yrittämisen meininkiä on ollut esimerkiksi nykyisellä juristioikeusministerillä
ja Korkeimmalla oikeudella ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Tilanne on silti
kaikkea muuta kuin hyvä!
Kaikki
juristit tässä maassa ovat sosiaalistuneet etenkin alitajuisella tasolla
käytäntöihin, jotka synnyttävät suuria riskejä vakavista ihmisoikeus- ja
oikeusturvaloukkauksista. Näitä alitajuisen tason vaikutuksia juristit Suomessa
eivät tunne juuri lainkaan, ja niiden avoin ja rehellinen selvittäminen johtaa
varsinkin heikon ammatillisen itsetunnon omaavat tuomarit suojelemaan
valhekuviaan jopa järjestysrangaistusten ja esiintymiskieltojen myötä.
Varsinkin
oikeudenkäyntijuristin on pakko vaieta ainakin oikeudenkäynneissä niistä
tärkeimmistä syistä, jotka johtavat ihmisoikeusloukkauksiin, tai on pian entinen
oikeudenkäyntijuristi.
Oikeustieteen tohtori, dosentti Petter Kavoniuksen mielestä syytä
onkin kokeilla seuraavana keinona Suomen ihmisoikeus- ja oikeusturvarappiosta
pääsemiseksi ja todellisen oikeusturva- ja ihmisoikeusvaltion rakentamiseksi,
että uudistusten johtoon asettuu seuraavien vaalien jälkeen kansalaisten
oikeusturvaongelmiin syvällisesti perehtynyt henkilö, joka ei kuulu
juristeihin.
Oikeusministeriön ja lainsäätäjien eduskunnassa olisi viimein tajuttava, että ihmisoikeuksia ja viranomaisen harkintavalta sekä hallinnon asiakkaan
luottamuksensuojaa on täsmennettävä yksityiskohtaisesti lainsäädäntöön ja sitä kautta oikeuskäytäntöön.
Oikeusministeriön työryhmän
ehdotukset oikeudenkäyntiavustajien kelpoisuudesta saivat kannatusta
lausuntokierroksella oikeusministeriön oman tiedotuksen mukaan.
Oikeudenkäyntiavustajana voisi jatkossa toimia vain asianajaja, julkinen
oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Työryhmä ehdotti myös,
että kaikkien oikeudenkäyntiavustajien tulisi kuulua valvonnan piiriin, jossa
asianajajaliiton edustajilla on enemmistövalta kaikkien oikeudenkäyntiavustajien
suhteen.
Oikeusministeriön hankkeessa on
jatkuvasti vaiettu siitä mahdollisuudesta, että oikeuspalveluiden kuluttajien ja
muiden käyttäjien sekä heitä edustavien tahojen mahdollisuuksia saada kasvavaa
roolia palveluiden valvonnassa lisättäisiin. Tätä vaihtoehtoa ei ole edes
selvitetty. Sen tähden tämä nyt tehty selvitys ei kelpaa minkäänlaisen
lainsäädäntöhankeen perustaksi, jos ei sitten haluta aktiivisesti viedä asioita
demokratialle ja kilpailulle vieraaseen suuntaan.
Oikeusministeriön hankkeessa on
lähdetty rakentamaan valvontaa tosiasiallisesti Suomen Asianajajaliiton
monopolistisen valvonnan alaisuuteen. Myös Suomen Asianajajaliittoon
kuulumattomat niin sanotut lupalakimiehet ovat tuossa mallissa sellaisen
valvonnan alaisuudessa, jossa valvontavaltaa käyttävien enemmistö on Suomen
Asianajajaliiton edustajien käsissä.
Suomen Asianajajaliitossa valtaa
käyttää yksinomaan osa palvelujen tarjoajista. Palvelujen kuluttajilla ja muilla
käyttäjillä (esim. yrityksillä oikeuspalveluiden käyttäjinä) ei ole mitään
valtaa tai edustusta siellä. Kyseinen oikeusministeriön kaavailema järjestely
tarkoittaa samaa, jos tavarakaupassa syrjäytetään tavaroiden myyjistä
riippumattomat kuluttajaviranomaiset ja muut valvontaviranomaiset sekä
kuluttajien ja muiden tavaran ostajien järjestöt.
Oikeusministeriön hanke veisi
pohjoismaiseen demokraattiseen perinteeseen yhä edes jossain määrin nojaavaa
järjestelmää kohti 1800-luvun ja sitä edeltävää sääty-yhteiskunnan mallia.
Valitettavasti sääty-yhteiskunnan mallit ja ajattelutapa elävät osassa
eurooppalaista oikeuslaitosta voimakkaasti. Siitä on ulkoisena tunnuksena
aatelisen säädyn peruukkien käyttö joidenkin valtioiden
oikeuslaitoksessa.
Oikeusministeriön hanketta
koskevassa tiedotuksessa on korostettu, että enemmistö lausunnon antajista on
puoltanut hanketta. Lausunnon antajat on tässä kuitenkin valittu, kuten
sääty-yhteiskunnan ”parlamenteissa”. Ylemmät säädyt saavat tällaisessa
järjestelyssä voimakkaasti äänioikeutta, kun taas suuren ihmisjoukon ääni ei
kuulu.
Oikeusministeriön hankkeessa
tuomareille, muille oikeuspalveluja tuottaville virkamiehille ja asianajajille
annettiin sekä valmistelussa että myös lausuntovaiheessa ylivoimainen painoarvo.
Sen sijaan kuluttajia ja käyttäjiä edustavien tahojen ääni on
valmisteluvaiheessa kokonaan poistettu ja lausunnot on pyydetty niin, että ne
jäävät vähemmistöön.
Ammattiliittojen ja teollisuuden
edustajien taholla sekä oikeusturvajärjestöissä on vastustettu oikeusministeriön
hanketta asianajajien monopolistisen vallan lisäämiseksi. Tämä tuomareita ja
asianajajia vähintään satakertaisesti suurempaa ihmisjoukkoa edustava ääni on
kuitenkin tähän asti ollut halvan ja aatelittoman rahvaan ääni, josta ei
ministeri Braxin ja oikeusministeriön virkamiesten ole tarvinnut välittää
”aatelin” etuja ajaessaan.
Oikeusministeriöön tarvitaan vaalien
jälkeen uusia raikkaita tuulia sääty-yhteiskunnan asenteiden
murentamiseksi.
Perussuomalaisten
Lapin piirin piiritoimikunta on lauantaina 10.7.2010 pitämässään kokouksessaan
valinnut minut eduskuntavaaliehdokkaaksi Lapin vaalipiirin alueella. Kiitos
luottamuksesta!
Olen
nöyrästi kiitollinen, että nautin Perussuomalaisten ja kansalaisten keskuudessa
laajaa luottamusta. Kunnioitan ihmisyyttä ja olen aina valmiina taistelemaan
kansalaisille kuuluvien laillisten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden
puolesta.
Olen useiden
vuosien ajan puolustanut yksilöiden, perheiden ja yrittäjien perus-ja
ihmisoikeuksia sekä heille kuuluvien laillisten oikeuksien ja oikeusturvan
toteutumista. Mielestäni ketään ihmistä tai ihmisryhmää ei tule syrjiä ja siksi
olen vaatinut julkiselta sektorilta oikeudenmukaisuutta
kaikessa päätöksenteossa.
Olen
kahden vuosikymmenen ajan perehtynyt suomalaiseen julkiseen vallan
käyttöön, lainsäädäntöön sekä sen puutteisiin ja tulkinnallisuuteen, joiden
nimissä tuhotaan usein ihmisten elämän keskeisiä edellytyksiä.
Eduskuntavaaliehdokkuuteni perusta
on vahva kokemukseni ja osaamiseni lainsäädännöstä, joilla on tärkeä
merkitys mahdollisessa eduskuntatyössäni, jonka toteutumisesta sinä äänestämällä
päätät. Oikeusturva on
kaikkien asia!
Nyt on aika
ryhtyä keskittymään vaalikampanjan suunnitteluun.
Muutoksien toteuttamiseksi tarvitaan
joukkovoimaa! Tukiryhmäni organisoituu
elokuussa!
Tulen tekemään vaalityötäni
tosissani. Vaalikampanjan toteuttamiseksi tarvitsen tukihenkilöitä Lapin läänin
alueelta. Kutsun sinut mukaan tukiryhmääni!
Ota rohkeasti yhteyttä! Liity
tukiryhmääni! Saat mielipiteeni ja kannanottoni suoraan sähköpostiisi!
Oikeusministeriön
asettama työryhmä on ehdottanut, että Suomeen perustettaisiin perus- ja
ihmisoikeusasioita käsittelevä keskus. Keskuksen tehtävänä olisi muun muassa
edistää perus- ja ihmisoikeuksia koskevaa tiedotusta ja tutkimusta sekä laatia
selvityksiä oikeuksien toteutumisesta ja tehdä aloitteita oikeuksien
edistämiseksi.
Työryhmä
on esittänyt ihmisoikeuskeskusta perustettavaksi eduskunnan oikeusasiamiehen
kanslian yhteyteen, jossa se aloittaisi toimintansa vuoden 2012
alusta.
Mielestäni tuolla keskuksella ei olla luomassa mitään kosketusta tavallisten
ihmisten viranomaiskoneistoissa kohtaamiin perus- ja
ihmisoikeusloukkauksiin. Perus- ja ihmisoikeuksia edistäisi se, jos nuo varat
käytetään sen puolesta, että ihmiset järjestäytyvät puolustamaan omia
oikeuksiaan viranomaiskoneistoissa kohtaamiaan perus- ja ihmisoikeusloukkauksia
vastaan.
Kyse
on kaikesta päätellen uudesta elitistisestä järjestelyistä, joka on vaarassa
päätyä perus- ja ihmisoikeuksia edistävästä toiminnasta perus- ja
ihmisoikeusloukkauksia peitteleväksi toiminnaksi. Oikeusasiamiehen kanslian
liitännäisenä keskukselta tuskin voi odottaa nykyisestä tasosta poikkeavia
havaintoja.
Oikeusministeriön
asettama työryhmä on myös esittänyt ylimmille laillisuusvalvojille eli
eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille tehtyjen kanteluiden
tutkintaa koskevan sääntelyn joustavoittamista. Työryhmän mielestä voimassa
oleva tutkintakynnystä ilmaiseva aihetta epäillä -kriteeri korvattaisiin
muotoilulla, joka mahdollistaisi yksittäistapauksessa tehtävän harkinnan.
Lisäksi työryhmä esittää kanteluiden vanhentumisaikaa lyhennettäväksi nykyisestä
viidestä vuodesta kahteen vuoteen.
Olen sitä mieltä, että laillisuusvalvojien resurssien tehostamista ei pidä toteuttaa kantelua
koskevan asian vanhentamisella tai asettamalla sille harkinnanvarainen
tutkintakynnys.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asettanut asian käsittelyn
ehdoksi viisi vuotta siitä kun asia on kansallisessa korkeimmassa
oikeusviranomaisessa käsitelty.
Näyttää siltä, että Oikeusministeriön asettaman
työryhmän tarkoituksena on myös tältä osin peitellä perus-ja
ihmisoikeusloukkauksia ja niiden tekijöitä Suomessa.
Suomalainen
palvelujärjestelmä, mukaan lukien sosiaali- ja terveydenhuolto tulee huonosti
vastaan asiakasta, joka ei kykene aktiivisesti puolustamaan
oikeuksiaan.
Saadakseen lainsäädännön
lupaamat palvelut asiakkaalla on oltava kykyä, osaamista ja sitkeyttä hakea
oikeuksiaan, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmän
raportista Pääseekö avuton
oikeuksiinsa?
Aihe on tärkeä. Monet oikeudet eivät toteudu
tosiasiallisesti, vaikka ne laissa olisivatkin säännelty. Esim. puutteena
hakijoilla voi olla yksinkertaisesti tiedon puute, koska lainsäädäntö on liian
monimutkaista ja monitulkintaista. Näin on esim. toimeentulotukisäännöksien
osalta asia. Toimeentulotukea jää hakematta, kun hakija ei osaa pyytää sitä
oikeilla termeillä eikä viranomainen neuvo aktiivisesti asiakasta.
Toinen keskeinen avuttomuutta aiheuttava tekijä on
erilaiset toimintakyvyn rajoitteet, joista esim. vanhuuden dementiaa sairastavan
henkilön kohdalla tosiasiallinen palvelujen saanti voi olla täysin kiinni siitä,
kuinka aktiivisia hänen läheisensä ovat asioiden hoitamisessa. Liian usein
vanhukselle ei ole ajoissa tai lainkaan haettu edunvalvojaa, joka voisi toimia
virallisesti hänen edustajanaan. Näissä tilanteissa viranomaiselle olisi
asetettava lainsäädännöllä erityinen toimimisvelvoite selvittää, kuka vanhuksen
läheisistä voisi olla kykenevä ja halukas ryhtymään edunvalvojaksi.
Suuri ongelma on myös viranomaisten ja erityisesti
yksityisten palvelujen tuottajien heikko lainsäädännön tuntemus. Tämän vuoksi
näiden tahojen koulutukseen tulisi panostaa enemmän ja erityisesti olisi
annettava lisäkoulutusta juridiikan perusteista. Tässähän voisi EOK:llakin olla
oma roolinsa, jos tällaista koulutusta ulkoistettaisiin
yksityiselle.
Olen
päättänyt lähteä tavoittelemaan kansanedustajan paikkaa Lapin
vaalipiirissä. Olen antanut suostumukseni perussuomalaisten Lapin
piiriyhdistykselle. Olen keskustellut aiemmin mahdollisesta
ehdokkuudestani perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin kanssa.
Olen vakuuttunut
siitä, että puolueena Perussuomalaiset haluavat toimia päättäjinä, jotka
eivät katso pelkästään kunnan tai valtion, vaan ennen kaikkea kansalaisten
etua. Puolueen kuten minunkin arvomaailmassa tärkeää on kuunnella kansalaisia,
ja puuttua lainsäädännössä oleviin epäkohtiin vallanpitäjien piirejä
pelkäämättä.
Suomessa
viranomaistoiminta on myös julkisen
sektorin tuottavuusohjelman seurauksena vääristynyt. Viisautta
olisi perääntyä vääristä päätöksistä. On tullut selväksi,
että päätöksentekijät eivät uskalla tunnustaa ja korjata virheitä, ja
siksi koko poliittisen päätöksentekojärjestelmän uskottavuus kärsii pahasti.
Suomessa ei
ole myöskään asianmukaista kansalaisedustusta lainsäädännön
valmistelussa. Myöskään asianajajien liitossa ei
ole oikeuspalveluiden käyttäjien edustusta. Totuus lienee, että
vallankäyttäjät käyttävät määrätietoisesti keskinäistä
yhteistyötä oman valtansa pönkittämiseen.
Meidän ei
tule alistua ja hyväksyä sitä, että julkisen vallankäytön
taholta ja lainsäädännön tulkinnan ja tulkinnallisuuden nimissä perus
– ja ihmisoikeusloukkauksilla tuhotaan ihmisten elämän keskeisiä
edellytyksiä. Tällaiset ongelmat pitää myös aidossa eduskuntatyössä
tunnustaa ja nopeasti korjata.
Vallankäyttäjät
ja poliittinen järjestelmä aliarvioivat kansalaisten
oikeustajua. Suomen kansalla on oikeustajua ja rohkeutta, jonka se
tulee toivottavasti myös ääneen ilmaisemaan!
Muutoksien
toteuttamiseksi tarvitaan joukkovoimaa!
Tulen tekemään vaalityötäni
tosissani. Vaalikampanjan toteuttamiseksi tarvitsen tukihenkilöitä
Lapin läänin alueelta. Liity tukiryhmääni! Saat mielipiteeni ja kannanottoni
suoraan sähköpostiisi!
Kansanedustajaehdokkuus
ei vaikuta ajankäytön osalta EOK:n johtamiseen. Nythän tulee
samalla hyvä tilaisuus kertoa laajalla alueella asuville
pohjoisen ihmisille oikeusturvajärjestön tärkeästä merkityksestä yksilön ja yrityksien
oikeusturvan toteutumisessa.
Tule mukaan
vahvistamaan joukkovoimaa laillisten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden
puolesta!